IOY:N KOULUTUSPÄIVÄT RIIHIMÄELLÄ 12. – 13.11.2010

TIIVISTELMÄ KOULUTUSPÄIVIEN OHJELMASTA

Tämänvuotisten IOY:n koulutuspäivien teemana oli Per aspera ad astra – aikuislukio uutena mahdollisuutena. Perjantaipäivän luennot ja alustukset käsittelivät aikuislukion tarjoamia vaihtoehtoja nyky-yhteiskunnan moninaisessa koulutuskentässä.

Päivän avasi IOY:n puheenjohtaja Paula Sivén. Hän korosti yhdistyksen mahdollisuuksia iltakoulujen opettajien ammattiin liittyvien erityispiirteiden esiintuojana ja ajajana.

Riihimäen koulutoimenjohtajan Esa Santakallion avauspuhe käsitteli Riihimäen historiaa. Hän painotti ennen kaikkea kaupungin merkitystä koulukaupunkina. Ennen ensimmäistä luentoa yleisö sai nauttia vielä Riihimäen aikuislukion abiturientin, näyttelijä Anja Jaakkolan runonlausunnasta.

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen avasi päivän alustusten sarjan. Lankisen aihe oli aikuislukioiden kannalta haastava: Vieläkö aikuislukioita tarvitaan?

Lankinen kuvasi nykykoulutuksen yleisiä vaatimuksia: tietotalouden ja informaatioyhteiskunnan evoluutiota sekä työnkuvan ja työn jakautumisen muutosta. Esimerkiksi Kiina ja Intia eivät tulevaisuudessa ole enää pelkän halvan työvoiman maita, vaan luovan työn osuus, jota on pidetty länsimaiden etuna, kasvaa niissä voimakkaasti.

Lankisen mukaan suomalaisenkin koulutuksen täytyy vastata sille yhä globalisoituvammassa maailmassa annettuun tehtävään: on tehtävä paremmin kuin muut, tehtävä asioita, joita muut tee tai eivät vielä osaa tehdä. Kansainvälistä osaamista tarvitaan entistä enemmän.

Koulutuksen pitää Lankisen mukaan tuottaa luovuutta ja innovatiivisuutta, ymmärrystä erilaisista yhteiskunnista ja myös empatiaa. Nykymaailmassa koulutuksen tulee antaa taitoja, jotka ovat pysyviä ja siirrettävissä eteenpäin. Aikuislukioiden tehtävänä Lankinen näki entistä joustavampien mahdollisuuksien tarjoamisen yleissivistävän koulutuksen kentällä. Tulevaisuudessa esimerkiksi aineopiskelijoiden määrä kasvaa. Samaan aikaan tutkintotavoitteisten opiskelijoiden määrä vähenee.

Aikuislukioiden etuna Lankinen piti niiden joustavuutta. Ne tarjoavat etenemisväylän opiskelijoille, joilla on hyvin erilaisia kieli-, kulttuuri- ja koulutaustoja. Tulevaisuudessa opintojen järjestäjien täytyy ja kannattaa hyödyntää aikuislukioiden nopeasti muutoksiin reagoivia mahdollisuuksia. Vaikka tulevaisuudessa aikuislukiot – muun opetuksen ohessa − panostavat aikuisten, ennen kaikkea maahanmuuttajien, perusopetukseen, on myös lukiokoulutukseen edelleen satsattava: aikuislukiot ovat etäopetuksen edelläkävijöitä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia voitaisiin käyttää nykyistä laajemminkin hyväksi.

Aikuislukioilla on Lankisen mukaan edelleen tarjottavanaan myös niin kutsuttu toinen mahdollisuus: Niiden antaman opetuksen avulla ehkäistään myös syrjäytymistä. Aikuislukiot ovat niin ikään mukana koulutuksen kansainvälisessä kilpailussa. Ne ovatkin tärkeitä opetuksen kehittämisen kokeilualueita.

Kansansivistyksestä elämänlaajuiseen opiskeluun

Aikuislukioiden tarjoamia mahdollisuuksia käsitteli myös Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Pirkkoliisa Ahponen. Hänen luentonsa ”Toisista mahdollisuuksista” nuorallatanssiin riskiyhteiskunnassa hahmotti niin ikään aikuiskasvatuksen ja aikuiskoulutuksen merkitystä ”toisten mahdollisuuksien kehikossa”. Ahponen selvitti koulutuksen historiallista kehystä ja kuvasi, miten oppija yleensä toimii. Jo 1600-luvulta peräisin oleva sanonta ”oppia ikä kaikki” on vahvasti nähtävissä myös nykyajan maailmassa, jossa aikuisopiskelu vain lisääntyy.

Myös aikuisopiskelussa tulee Ahposen mielestä hyödyntää ajatusta ihmisen luovuudesta. Ihmisen luovaa ajattelua − luovuutta, itseilmaisua ja elämyksellisyyttä − hyödyntämällä arjestakin voidaan tehdä kulttuuria. Näin opiskelukin voi tuottaa ihmiselle tietojen ja taitojen lisäksi hyviä elämyksiä, toimia elämän sisällön rikastuttajana.

Myös Ahposen mukaan aikuiskasvatus tarjoaa ihmiselle toisen, uuden mahdollisuuden. Aikuiskasvatus onkin tehnyt pitkän matkan: se on edennyt kansansivistyksestä aikuiskasvatukseen, aikuiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen, aikuiskoulutuksesta elinikäiseen oppimiseen ja elinikäisestä oppimisesta nykyään vallalla olevaan oppimiskäsitykseen, elämänlaajuiseen opiskeluun.

Aikuiskasvatuksessa punnitaankin harrastusluonteisen ja suoritustavoitteisen opiskelun rooleja. Yleissivistyksen merkitys on aikuislukioilla edelleen tärkeä. Onkin syytä pohtia, onko opiskelu väylä sinänsä vai väline menestykseen työelämässä. Olennaista kuitenkin on, että aikuislukiot ovat olleet itsenäisen opiskelun edelläkävijöitä. Kun nyky-yhteiskunta vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä, tarjoaa aikuislukioiden toimintakulttuuri − valinnaisuus, itseohjautuvuus ja muutosvalmius − tähän keskeisiä mahdollisuuksia.

Iltalukioille käytännön ohjeita

Iltapäivällä Helsingin aikuislukioiden rehtori Ilppo Salonen antoi lyhyen tilannekatsauksen aikuisten perusopetuksen alkuvaiheen opetussuunnitelman perusteista. Salosen selvityksen jälkeen kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja ja vuoden aikuisopiskelija Hanna Nyman selvitti romanien koulutustilannetta Suomessa.

Alustuksensa aluksi Hanna Nyman kertoi romanien koulutuksen historiallisesta taustasta ja siinä tapahtuneista muutoksista. Kaiken kaikkiaan romanien koulutuksen historia on lyhyt. 1980-luvulla romanit löysivät aikuiskoulutuksen väyläksi työelämään. Ensisijaisina koulutuspaikkoina olivat aikuiskoulutuskeskukset, jotka tarjosivat romaneille mahdollisuuden kouluttautua esimerkiksi linja-auton kuljettajan, laitoshuoltajan tai pukuompelijan ammatteihin.

Nykyään romanit kuitenkin kouluttautuvat entistä enemmän. Hanna Nyman tarjosikin aikuislukioille selkeitä tehtäviä, joita toteuttamalla ne voisivat vastata romanien koulutustarpeisiin. Aikuislukiot voisivat suunnitella opiskelutaidon kursseja, toisin sanoen räätälöityä oppiainekohtaista opetusta. Näin ammatilliset oppilaitokset voisivat keskittyä käytännön opetukseen ja aikuislukioille jäisi teoreettisten asioiden, kuten äidinkielen, Suomen historian ja kielten opetus.

Omassa kasvatustieteellisessä lopputyössään Hanna Nyman tutki romanilasten asemaa koulussa. Romanilasten ongelmia olivat lintsaaminen ja myöhästelyt, joiden taustalla ovat ne ongelmat, joita romanilapset yleisesti koulussa kohtaavat. Haastatelluista lapsista 25 % oli joutunut koulussa kiusatuksi. Kielelliset vaikeudet ovat toinen koulumotivaation ja oppimisen este. Peräti 44 % lapsista kertoi, etteivät he aina ymmärrä, mitä opettaja sanoo. 33 % ilmoitti, että he eivät koe tulevansa koulussa ymmärretyksi, jolloin on mahdotonta ryhtyä selvittämään opettajan kanssa ongelmakohtia. Myös identiteettikysymykset saattavat tuottaa vaikeuksia, vaikka romani-identiteetti on tutkituilla lapsilla vahva. Haastatelluista lapsista 100 % tunsi olevansa romaneja, 51 % tunsi olevansa suomalaisia, ja eurooppalaiseksi itsensä koki 46 % vastaajista.

Tutkimuksessa esiin tulleisiin ongelmiin Hanna Nyman tarjosi myös apukeinoja. Kiusaamisen 0-toleranssi, vahva yhteistyö niin kodin ja koulun kuin koulun eri verkostojenkin välillä, varhainen puuttuminen kielellisiin ongelmiin. Koulujen tulisi tarjota myös romanikielen ja kulttuurin opetusta.

Maahanmuuttajien koulutuskokemuksista kertoi FM Sergey Tsymljakov, joka on suorittanut suomalaisen peruskoulututkinnon Riihimäen aikuislukiossa. Ennen Suomeen tuloaan Tsymljakov toimi Pietarin maatalousyliopiston ja talousopiston kieltenopettajana. Aluksi hän kertoo ihmetelleensä, että hänelle suositeltiin suomalaisen peruskoulun suorittamista, olihan hänellä omassa maassaan jo korkeakoulututkinto. Nykyään hän suosittelee peruskoulua kaikille maahanmuuttajille. Tsymljakov esittikin, että aikuislukioiden on entistä enemmän hankittava näkyvyyttä ja mainostettava koulutustarjontaansa.

Peruskoulun kokeita Tsymljakov piti hyvinä: ne opettavat kurinalaisuutta ja ovat suora tie nopeaan oppimiseen. Toisaalta peruskoulun opetusohjelman on oltava myös realistinen. Hänen kokemuksensa mukaan tietomäärä oli osittain liian suuri, etenkin, kun opiskelijat olivat hyvin heterogeenisiä. Hän suosittelikin, että peruskoulua suorittavat aikuiset jaettaisiin kahteen ryhmään: 1) kotimaassaan koulua käyneisiin ja 2) opiskelijoihin, joilla ei ole ollut mahdollisuutta käydä koulua omassa maassaan.

Joka tapauksessa opetusohjelmat ovat kaikille rankkoja. Koulun keskeinen tehtävä onkin miettiä, miten ne voivat auttaa opiskelijaa, jolla ei ole kotimaastaan pohjaa. Esimerkiksi biologia, maantiede ja fysiikka ovat vieraskieliselle vaativia aineita, joissa tulee sekä paljon uutta tietoa että sanastoa.

Suomi on koulun keskeinen oppiaine. Liiat harjoitukset väsyttävät eivätkä tuo toivottuja tuloksia. Koulussa tarvitaan kertausta. Mikäli samassa harjoituksessa tulee jatkuvasti sekä uutta kielioppia että uusia sanoja, jää käteen hyvin vähän. Harjoituksissa kannattaa keskittyä vain jompaankumpaan, jotta ei käy kuten venäläisessä sananlaskussa: ”Pyydystät kahta jänistä, et saa kumpaakaan.”

Myös opiskelutekniikkaa on syytä opettaa, sillä kaikki opiskelijat eivät ymmärrä ongelmakohtia. Harjoituskeskustelujen suunnittelu on tärkeää, jotta ei puhuttaisi mistä tahansa vaan, rajatuista aiheista. Ääntämisen harjoittelu jää usein liian vähäiseksi. Koulussa onkin harjoiteltava niin suomen kielen sanojen kuin esimerkiksi ruotsinkielisten nimien lausumista. Suomalainen ei useinkaan tule ajatelleeksi, että ulkomaalainen ei tiedä, miten ruotsinkieliset nimet lausutaan. Niitä on Suomessa kuitenkin paljon. Tsymljakov korostikin, että koulussa jokainen aineenopettaja on myös kielenopettaja.

Luovuuden eväitä

Iltapäivän viimeinen luento käsitteli taiteilijana elämistä Suomessa. Kirjailija, muusikko Jarkko Martikainen, jonka luento Kuka selviytyy kilpailuyhteiskunnassa? Selviytyykö taiteilija – ja miten? selvitti, minkälaisia taiteellisia, sosiaalisia ja taloudellisia haasteita taiteilija joutuu kohtaamaan. Martikaisen mukaan taiteilijan ammatti on jatkuvaa olemassaolon taistelua, jota vapaan taiteilijan ammattinimike free lancer – ”vapaa keihäsmies” – osuvasti kuvaa. Ammatissa saalistetaan työtä, jota joko saadaan tai pahemmassa tilanteessa ei saada.

Jarkko Martikainen kuitenkin painotti, että taiteilijan työ on osa, jonka taiteilija itse valitsee hakeutuessaan ammattiin. Työmäärä on kova, ja saatu korvaus ei suinkaan vastaa tehtyä työmäärää. Taiteilijan työn etuna on kuitenkin oman itsensä toteuttaminen. Jarkko Martikaiselle omat laulut ovat minuuden jatkeita.

Nykyajan kilpailuyhteiskunnassa ei taiteilijallekaan enää riitä usko siihen, että teot puhuvat puolestaan. Kun taiteilija työllistää itse itsensä, pitää hänen myös osata tai tarvittaessa opetella kehumaan itseään. Taiteilija on PR-mies ja samalla monitoimimies, joka usein hoitaa itse omat paperiasiansa ja tarvittaessa jättää lomat pitämättä. Taiteilijan kannattaa pyrkiä keksimään itselleen varaväyliä, jos valittu ura ei syystä tai toisesta tuota toivottua tulosta.

Lauantain vuosikokouksesta ja tutustumiskäynneistä

Lauantaina 13.11.pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen kunniajäseneksi nimitettiin IOY:n pitkäaikainen puheenjohtaja Irmeli Palomäki.

 Yhdistykselle valittiin myös uusi hallitus, jonka puheenjohtajana jatkaa Paula Sivén. Hallituksen jäsenistä ja heidän tehtävänjaostaan on lisää tietoa IOY:n nettisivuilla.

Kokouksen jälkeen opettajat lähtivät vielä tutustumiskäynneille. Osa lähti Riihimäen vankilaan ja osa Ekokemiin.

Antoisat koulutuspäivät saivat mielenkiintoisen päätöksen. Kiitos Riihimäen aikuislukio!

Raisiossa 26.11.2010

Riikkamarja Autio

IOY:n hallituksen jäsen kaudella 2010 - 2011